Olen kirjoittanut päiväkirjaa yli kuusi vuotta ja sen lisäksi kirjoitan itselleni silloin tällöin kirjeitä tulevaisuudessa avattavaksi. Esimerkiksi joka uusivuosi kirjoitan kirjeen, jonka saa avata vuoden viimeisenä päivänä. Viime lokakuussa kirjoitin kirjeen, jonka nimi on kovinkin luovasti "Kirje mulle ekana päivänä yliopistoa". Koska olen pian lähdössä ensimmäistä kertaa kohti kampusta, sain juuri avata sen ja tahdon jakaa tekstin myös teille, toki kaikista henkilökohtaisimmat jutut karsittuina.
"Perjantai 21.10.2022
Moi Aino! Sulla alkaa tänään yliopisto, eikö vaan? Hengitä oikein syvään ja fiilistele sitä, miten hyvältä se tuntuu. Tai toivon ainakin että se tuntuu, koska mä odotan sitä ihan hirveesti. Vikoista kirjotuksista on kohta kuukausi, ja kolmen viikon päästä tulee kirjotusten tulokset. Toivon, että äikkä olis L niin sit vaikka saisin kemiasta M niin mun pitäis saada opiskelupaikka heti toukokuussa. No, sinähän tiedät kuinka kävi, minä täällä vielä jännitän. En pidä äikän ällää kauheen todennäkösenä, jompikumpi lukutaidon teksteistä tippuu yhdellä pykälällä kuitenkin. No, joka tapauksessa sä olet päässyt sisälle, sen mä tiedän.
En just nyt ihan nauti mun elämästä. - - Siksi joudun elämään viikonloppuja varten, enkä mä tykkää elää niin. Mä haluan tykätä mun arjesta. - -
On siis pakko tuudittautua siihen ajatukseen, että tää on väliaikaista. Kerään rahaa, jotta voin nauttia opiskeluvuosista huoletta. Opiskelen tosi vähän ja se saa mut tajuamaan miten paljon siitä [opiskelusta] tykkään. - - Pallottelen edelleen ajatusta blogin perustamisesta. Hirveesti tekis mieli, mutta en tiedä uskallanko. Mut on ihan tyhmää olla uskaltamatta, koska yolo ja ketään ei ees kiinnosta.
Oikeesti ei siis oo mitään hätää. Oon vaan vähän yksinäinen, koska arkiset kaverit puuttuu. Onneksi
vaihdoin Vanleen ja siellä on kavereita. Eniten auttaa ajatus siitä, mitä on tulossa. Loputon määrä
uusia ystäviä, HAALARIT, haalarimerkkejä, oikeesti kiinnostavia kursseja, uusia opettajia tai siis
proffia kai (?). Erityisesti samanhenkisiä ihmisiä odotan. Joo, jännittää myös kokonaan uuteen
kaupunkiin muuttaminen ja melkein tyhjiltä aloittaminen. - -
Joten nyt, Aino, nauti. Tiiän, ettei sitä tarvii sulle erikseen sanoa ja tekisit sen muutenkin, mutta
sanon sen silti. Oot odottanu tätä niin kauan ja nyt se on vihdoinkin täällä. Tee sun vuosista sun
näköiset. Käy kerhoissa, lopeta kerhoissa käyminen jos se on **skaa ja mene toiseen kerhoon.
Mee juhliin vaikka ei huvittais ja jos siellä on tylsää niin lähde kotiin. Älä jahtaa vitosia, ketään ei
kiinnosta. Kolmoset riittää. Perfektionismi on nyt nähty, se on kiusannut sua enemmän kuin tarpeeksi.
On aika sanoa sille kiitos opiskelupaikasta, kiitos palveluksesta, sopimus on tullut päätökseen. Raha
on vaan rahaa, nuoruutta ei voi korvata mitenkään. Kysy vaikka mummulta.
Jos tulee koti-ikävä, niin kuuntele Idaa ja Kallea, Juha Tapiota, KUUMAA:ta, Charlie Puthia,
Lätkäjätkä-Villeä tai Huudeja. Syö sokeroitua jugurttia kaurahiutaleilla, omenahillolla ja strösselillä.
Lue Pottereita tai Rupi Kauria. Tee vanha matikan yo-koe. Selaa weheartitiä. Katso Nikoa ja Santtua
tai Lovesickiä. Soita jollekin kotiin. Soita To Zanarkand. Jos kaikkien näiden jälkeen ei helpota, niin
sitten varmaan vain itket. Ei sitäkään jaksa loputtomiin.
Tärkeintä nyt on muistuttaa siitä, että varmista, että oot sellanen kun haluat olla. Tarkotan ystävällinen,
hauska, lähestyttävä, sopivan nöyrä, huolehtivainen mutta päättäväinen ja itsevarma. Sellainen sä
oikeasti oletkin. Luultavasti sulla ei ole tänään illalla vielä snäppiryhmää, jossa on sun uusi 10 hengen
kaveriporukka, joiden kanssa vietät juhannusta 25 vuoden päästä,
mutta voi olla että oot jo kertonut yhdelle niistä, että sun lempieläin on yksisarvinen. Ihmiset kyllä
haluaa olla kavereita sun kanssa. Todennäkösesti susta tuntuu illallakin siltä, mutta jos jostain
syystä ei tunnu, niin muista muistuttaa itseäsi siitä. Tästä tulee hyvä syksy, hyvä vuosi ja ikuisia
muistoja. Jos olin pupupöksy enkä aloittanut jo blogia, niin pliis, harkitse tarkkaan sellaisen
aloittamista vielä. Ei ole liian myöhäistä.
Kova työ palkitaan ja nyt on palkinnon aika. Olet ansainnut sen, joten ole hyvä ja nauti. - -"
Näillä eväillä siis kohti orientaatioviikkoa. Odotukset ovat korkealla, mutta en epäile hetkeäkään että niitä alitettaisiin vähänkään.
- Aiska
👍🏽
VastaaPoista