Moi, kiva että löysit itsesi tänne - tervetuloa! Mä olen Aiska eli aivot ja ajatukset täältä toiselta puolelta blogia. Olen 20-vuotias hiljalleen hervantalaistuva tuleva bioteekkari. En ole vielä ihan varma, milloin Tampereella itseään saa alkaa kutsumaan fuksiksi, mutta sen verran olen oppinut, että teekkari minusta tulee vasta ensi vapun teekkarikasteessa. Blogin nimi on siis toistaiseksi jokseenkin valheellinen, mutta olen luottavainen sen suhteen, että yhdeksän kuukauden päästä olen ihan oikeasti teekkari.
Mistä tulen?
Muutin heinäkuun lopussa Tampereelle, mutta sitä edeltävät 20 vuotta olen asunut Vantaalla. Hetki sille. (Jos Kalevauva.fi:n Vantaa-kappale on sinulle vielä vieras, nyt on korkea aika mennä kuuntelemaan se.) Kotikaupungistani huolimatta olen kai kasvanut ihan tasapainoiseksi nuoreksi naiseksi, joka vielä rakentaa käsitystä unelmistaan. Kävin peruskoulun musiikkiluokalla ja sieltä siirryin Mäkelänrinteen urheilulukioon. Pelasin yläkoulu- ja lukioajat tavoitteellisesti lentopalloa, mutta nykyään pelailen vain silloin tällöin, milloin missäkin. Kenties löydän itseni teekkarien lentopallojoukkueesta, sellainenkin täällä kuulemma on. Valmistuin Märskystä jouluna 2022 eli vietin lukiossa 3,5 vuotta.
Miksi biolääketieteen tekniikka?
Tarinan lyhyehkö versio: lukion ykkösellä ja kakkosella olin täysin vakuuttunut siitä, että haluan lääkäriksi. Kolmosella olin edelleen päättäväisesti menossa lääkikseen, mutta en halunnut lääkäriksi, vaan tehdä muita hommia kuitenkin samalla koulutuksella. Merkittävin tähän johtanut tekijä oli todennäköisesti biologian viides kurssi, joka käsittelee erityisesti bioteknologiaa. Asiat johtivat toisiin ja löysin biolääketieteen koulutusohjelman ja ihastuin siihen. Biolääkiksessä en kuluttaisi turhaan aikaa siihen, miten olla lääkäri, kun sellaiseksi en haluaisi kuitenkaan, vaan saisin opiskella vain ne lääkiksen kurssit, jotka minua kiinnostavat ja lisäksi muita solutason juttuja.
Kolmosen jälkeisenä eli 2022 kesänä kuitenkin eräs hervantalainen bioteekkariystäväni sai minut vakuutetuksi siitä, että teekkarielämä on tehty minua varten ja Hervannassa on tarjolla täydellinen koulutusohjelma. Tiesin olevani hyvä matikassa ja fysiikassa, vaikka ne eivät ykköslemppariaiheitani olekaan, joten ajattelin, että olisi syytä käyttää hyväksi omia vahvuuksiaan. Siksi päädyin biolääkiksen sijaan valitsemaan sen teknillisen sisaren eli biolääketieteen tekniikan.
Entäs koulukirjojen ulkopuolella?
Opiskelumaailman ulkopuolella kulutan paljon musiikkia: kuuntelen, laulan, soitan ja käyn keikoilla. Pidän ruoanlaitosta, vietän aikaa kavereiden kanssa milloin missä, katson sarjoja ja luen kirjoja. Yritin alkuvuodesta aloittaa virkkausharrastusta, mutta toistaiseksi olen onnistunut tuottamaan vain noin 15 identtistä tiskirättiä, koska en ole viitsinyt opetella mitään toistakaan työtä. Ilmoittelen, mikäli asiaan tulee muutosta, mutta älkää pidättäkö hengitystänne. Yhdeksi harrastukseksi voisin nimetä mietelauseilun (termi keksitty itse, saa käyttää). Toisin sanoen puhelimessani on loputon määrä screenshotteja erilaisista elämänviisauksista ja tsemppilauseista, joihin olen törmännyt ympäri internettiä. Niistä parhaita olen koonnut taustakuviin sekä tulostanut ja kirjoittanut ympäri kotini seiniä.
Eipä mulla muuta tähän hätään, kiitän ajastasi ja toivon, että jäät lukijaksi, mikäli sinua kiinnostaa, miltä biolääketieteen tekniikan fuksivuosi Tampereen yliopistossa näyttää mun silmin :)
- Aiska
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti