Orientaatioviikon kuulumiset

Pitkääkin pidempi viikko on tullut päätökseen ja on aika kerrata, mitä kaikkea tulikaan tehtyä. Kaiken kaikkiaan viikko oli aivan huikea, eikä todellakaan alittanut odotuksiani tippaakaan. Omaksi helpotuksekseni joka päivä kotimatkalla lähetin itselleni ääniviestin, jossa kertasin päivän tapahtumat ja fiilikset. Ilman niitä en varmasti edes muistaisi kaikkea, vaikka unohtumaton viikko kokonaisuudessan olikin.

Jotta pääsisimme alkuun, opetellaanpa ensin tärkeää sanastoa:

Fuksi = ensimmäisen vuoden opiskelija

Teekkari = tekniikan alan opiskelija, joka on kastettu fuksista teekkariksi (tapahtuu vappuna)

Kilta = teekkarien ainejärjestö

Bioner = minun alani eli bioteknologian ja biolääketieteen tekniikan opiskelijoiden kilta

Tuutorit = ylemmän vuosikurssin opiskelijoita, jotka suunnittelevat ja vetävät fukseille ohjelmaa, esittelevät kampusta, auttavat ryhmäytymisessä ja käytännön asioissa jnejne.

Sunnuntai 20.8.2023: varaslähtö

Orientaatioviikko alkoi kaikkien teekkarifuksien yhteisellä varaslähdöllä kampuksen etunurtsilla. Saapuessani paikalla odotti suuri rinki oman alani haalarillisia sekä haalarittomia opiskelijoita. Astuin rinkiin ja kellon lyödessä melko heti kuusi alkoi ensimmäinen nimikierros. Nimikierrosta seurasi pienemmissä porukoissa tutustumisleikkejä ja nimikierroksia, kunnes etsimme omat tuutorimme. Tuutoriryhmissä oli jälleen nimikierros ja lisää leikkejä. Illan myötä oli pienet tarjoilut, pelejä ja yleistä hengailua ja tutustumista. Viihdyin muutaman tunnin, kunnes kylmyys iski ja lähdin kotiin latautumaan alkavaa viikkoa varten.

Hiljentyvä etunurtsi varaslähtöiltana

Maanantai: kampuskierros, tiedekunnan info ja olympialaiset

Päivä käynnistyi yhteisellä kokoontumisella kampuksen pihalla, josta lähdimme tuutoriryhmissä kiertelemään kampusta. Kävimme eri kiltojen ja kerhojen kilta- ja kerhohuoneissa sekä tapasimme tiedekunnan infossa opintovastaavamme sekä ensimmäisen kurssin opettajan. Kävimme syömässä ja kiltamme puheenjohtaja esitteli Bionerin toimintaa. Olin saanut aiemmin jo peräti kaksi henkilökohtaista kampuskierrosta, mutta silti en tänäkään päivänä, sunnuntaina tätä kirjoittaessa, osaisi kulkea kampuksella juuri mistään minnekään itse...

Välissä pääsimme käymään kotona syömässä ja päiväunilla, kunnes kokoonnuimme taas kampuksen pihalle. Sieltä kävelimme läheiseen puistoon, jossa jakauduimme joukkueisiin fuksiolympialaisia varten. Olympialaiset olivat oman killan kesken. Lajeina oli esimerkiksi beerpong, appelsiini lantion ympärille sidotuissa sukkahousuissa pallon lyöminen viestikisana sekä teekkaritietovisa. Yhdellä pisteellä pääsimme kokeilemaan ensimmäistä kertaa kyykkää ja toisella taas askartelimme yhdelle joukkueen jäsenistä sanomalehdistä asun. Lievät traumat sain, kun päädyin selittämään teekkarisanoja suu laittoman täynnä vaahtokarkkeja, mutta mitä sitä ei tekisi joukkueensa eteen. Entisenä kilpaurheilijana kilpailuhenkeä multa ei ainakaan puutu :D Valitettavasti upea joukkueemme ei aivan voittoon yltänyt, mutta hopea ei ole häpeä, kuten tavataan sanoa. Olympialaiset oli ehdottomasti orientaatioviikon tapahtumista lempparini.

Päivän alussa saimme myös fuksipassit. Fuksipassi on pieni vihkonen, johon kerätään leimoja. Leimoja saa esimerkiksi tapahtumista. Passin tavoitteena on tutustuttaa fuksit teekkari- ja opiskelijaelämään ja -yhteisöön. Kun passiin on kerännyt 300 pistettä, saa oikeuden osallistua teekkarikasteeseen, 600 pisteellä saa hopeisen haalarimerkin, 1000 pistellä kultaisen ja täydellä passilla (noin 1600p.) on superfuksi. Superfuksit pääsevät kastepäivänä ensimmäisinä Tammerkoskeen. En vielä tiedä, mitä itse tavoittelen, mutta superfuksiuden ainakin jätän ahkerammille yksilöille :D

Tiistai: kurssivalinnat ja ekat bileet

Tiistaina kiertelimme kampuksella ja opettelimme käyttämään Sisua, eli järjestelmää, jossa tehdään opintosuunnitelma ja kurssivalinnat. Valinnoissa ei pahemmin ollut vielä valittavaa, sillä lähes koko ykkösvuosi on pakollisia luonnontieteiden kursseja, eikä niiden lisäksi juuri mahdu muuta, jos tekee suositusnopeudella eli noin 60 opintopistettä vuodessa. Valittavana oli siis vain joko laaja tai yliopistofysiikka sekä joko laaja tai insinöörimatikka, koska laaja kemia on meidän alallamme pakollinen. En valinnut laajaa fysiikkaa enkä matikkaa, koska en koe hyötyväni kummastakaan riittävästi työmäärään nähden. "Tavallisissakin" lienee riittävästi tekemistä.

Iltapäivällä ehti käymään pariksi tunniksi kotona, kunnes oli aika mennä kohti illan rientoja. Tiistai-iltana oli tuutoreiden suunnittelemia pelejä ja hengailua yhdessä automaatiotekniikan fuksien ja tuutoreiden kanssa. Oli hauskaa tutustua myös toisen killan opiskelijoihin. Mainittakoon myös, että voitin bingossa pronssia ja ansaitsin kaksi haalarimerkkiä :) Bingossa piti mm. soittaa kotiin, joogata, ottaa kuva kaikkien fuksivastaavien kanssa ja pitää esitys tuutorille. Etkojen loputtua lähdimme ratikalla kohti keskustaa, missä odotti The Ekat bileet, toisin sanoen menimme baariin. Sielläkin oli hauskaa.

Keskiviikko: haalarijuttuja, kiertelyä ja grillailua

Aamulla kokoonnuimme jälleen kampuksen pihalle ja havaittavissa oli keskimääräistä enemmän aurinkolaseja ja energiajuomia. Päiväohjelma käsitti haalariprojektin infon, tiedekunnan sekä Tampereen teekkareiden infot, uuden opiskelijan messut sekä lisää yleistä kiertelyä. Haalari-infosta käteeni jäi haalaritiimin puheenjohtajan pesti, kun taas uuden opiskelijan messuista kassillinen ilmaistavaraa. 

Iltaohjelmana grillailimme yhdessä sisarainejärjestö Biopsin kanssa. Biopsilaiset opiskelevat myös bioteknologiaa ja biolääketieteen tekniikkaa, mutta heillä painotus on enemmän esimerkiksi solubiologiassa ja heillä on vähemmän pakollisia matematiikan ja fysiikan opintoja. Tuutorit olivat tällekin illalle keksineet lisää tutustumisleikkejä, jotka kieltämättä tässä kohtaa alkoivat hieman pursua korvista ulos, vaikka olikin toisaalta mukavaa tutustua taas uusiin ihmisiin. Grilli-illan jälkeen pari uutta ystävääni omasta killasta tulivat vielä istahtamaan luokseni ja saimme jutella ihan rauhassa.

Torstai: ensimmäinen luento ja vapaailta

Torstaina kello kymmenen alkoi ensimmäisen kurssimme eli laboroinnin perusteiden ensimmäinen luento. Tuore haalariprojekti vei valitettavasti suuren osan huomiostani luennon aikana, mutta koetin kuunnella edes toisella korvalla. Vapaailta oli tässä kohtaa tarpeellinen. Käytin sen sopivasti torstaille osuviin biitsin viikkokisoihin, joissa olen käynyt muuton jälkeen säännöllisesti. 

Perjantai: labrasta suoraan Tampere-tourille

Tällä kertaa tapasimme kurssikavereiden kesken kello 7.15 ratikassa, sillä kohteena oli kahdeksalta alkava labra meille vielä vieraalla kampuksella. Labrapäivän aikana harjoittelimme perusteellisesti pipetointia, osallistuimme lyhyelle kemian luennolle sekä opettelimme elvyttämään. Monipuolisen opiskelupäivän päätteeksi ei ollut tarjolla päiväunimahdollisuutta, sillä tuutorit hakivat meidät suoraan kampukselta kiertämään Tampereen keskustaa. Näin ulkopaikkakuntalaisena kierros oli todella hyödyllinen. 

Kävimme pienissä porukoissa syömässä ja lopulta kokoonnuimme Koskipuistoon hengailemaan. Hengailu sisälsi mm. viinijoogaa sekä twisteriä ja pääsimme myös korkkaamaan uutuudenkarheat Raspumme. Raspu eli Rasputin on Tampereen teekkareiden laulukirja, joka sisältää pääosin teekkariteemaisesti uudelleensanoitettuja mutta säveleltään tuttuja lauluja. Mikäli mielii aloittaa lauluhetken, tulee sanoa kovaan ääneen "Kilin kolin". Tähän muut vastaavat "Moi, kuka sä oot?", sitten vastataan esim. "Moi, mä oon Aiska", mihin muut vastaavat "Moi Aiska!" Sitten täytyy kertoa, minkä laulun haluaisi laulaa ja mikä sen numero on laulukirjassa ja sitten on aika laulaa. Laulutaidoillahan ei ole minkään maan merkitystä, sillä "teekkari laulaa mieluummin kuin hyvin".

Osa porukasta jatkoi iltaa pidempään ja hyvinkin pitkään, mutta mä lähdin melko aikaisin jo kotiin nukkumaan edes vähän univelkaa pois. Lauantaina oli yhteisestä ohjelmasta kokonaan vapaapäivä, mistä olen kiitollinen, vaikka kaikesta ohjelmasta olenkin kovasti pitänyt.

Isolla porukalla pitkin keskustan katuja tuutoreiden johdolla

Sunnuntai: brunssi ja fuksipassien koristelua

Sunnuntaiksi tuutorit olivat varanneet kampuksella sijaitsevan keittiön koko porukan yhteistä brunssia varten. Pöytä oli pantu koreaksi ja samalla oli tehtävänä koristella fuksipassien etu- ja takakannet. Koristelusta sai ruhtinaalliset seitsemän fuksipistettäkin. Tilaisuus oli mukavan rento lopetus upealle viikolle.

Koristelu työn alla

Jos näette tämän maassa, laittakaa viestiä, jooko

Yhteenveto

Valehtelisin, jos väittäisin ettei viikko olisi ollut pitkä. Söimme maanantaina lounaalla kalapullia, ja kun perjantaina niitä sattui olemaan uudelleen, totesimme, että kyllähän sitä kerran kolmessa viikossa voi kalapullia syödä. Toisaalta fiilikset ovat ristiriitaiset, sillä viikko tuntui menneen kuin silmänräpäyksessä ja on hassua kuvitella, että se on jo ohi. Onneksi tapahtumia on tulossa lähes loputtomasti lisää ja ne ovat entistä kivempia, kun niitä pääsee kiertämään tuttujen kasvojen kanssa. Tuhannet kiitokset Bionerin fuksitiimille ikimuistoisen viikon suunnittelusta ja järjestämisestä, olette ihania ja ahkeruutenne oli todellakin kaiken sen vaivan arvoista <3

- Aiska

Aika avata kirje minulta minulle

Olen kirjoittanut päiväkirjaa yli kuusi vuotta ja sen lisäksi kirjoitan itselleni silloin tällöin kirjeitä tulevaisuudessa avattavaksi. Esimerkiksi joka uusivuosi kirjoitan kirjeen, jonka saa avata vuoden viimeisenä päivänä. Viime lokakuussa kirjoitin kirjeen, jonka nimi on kovinkin luovasti "Kirje mulle ekana päivänä yliopistoa". Koska olen pian lähdössä ensimmäistä kertaa kohti kampusta, sain juuri avata sen ja tahdon jakaa tekstin myös teille, toki kaikista henkilökohtaisimmat jutut karsittuina.

"Perjantai 21.10.2022

Moi Aino! Sulla alkaa tänään yliopisto, eikö vaan? Hengitä oikein syvään ja fiilistele sitä, miten hyvältä se tuntuu. Tai toivon ainakin että se tuntuu, koska mä odotan sitä ihan hirveesti. Vikoista kirjotuksista on kohta kuukausi, ja kolmen viikon päästä tulee kirjotusten tulokset. Toivon, että äikkä olis L niin sit vaikka saisin kemiasta M niin mun pitäis saada opiskelupaikka heti toukokuussa. No, sinähän tiedät kuinka kävi, minä täällä vielä jännitän. En pidä äikän ällää kauheen todennäkösenä, jompikumpi lukutaidon teksteistä tippuu yhdellä pykälällä kuitenkin. No, joka tapauksessa sä olet päässyt sisälle, sen mä tiedän. 

En just nyt ihan nauti mun elämästä. - - Siksi joudun elämään viikonloppuja varten, enkä mä tykkää elää niin. Mä haluan tykätä mun arjesta. - -

On siis pakko tuudittautua siihen ajatukseen, että tää on väliaikaista. Kerään rahaa, jotta voin nauttia opiskeluvuosista huoletta. Opiskelen tosi vähän ja se saa mut tajuamaan miten paljon siitä [opiskelusta] tykkään. - - Pallottelen edelleen ajatusta blogin perustamisesta. Hirveesti tekis mieli, mutta en tiedä uskallanko. Mut on ihan tyhmää olla uskaltamatta, koska yolo ja ketään ei ees kiinnosta.

Oikeesti ei siis oo mitään hätää. Oon vaan vähän yksinäinen, koska arkiset kaverit puuttuu. Onneksi

vaihdoin Vanleen ja siellä on kavereita. Eniten auttaa ajatus siitä, mitä on tulossa. Loputon määrä

uusia ystäviä, HAALARIT, haalarimerkkejä, oikeesti kiinnostavia kursseja, uusia opettajia tai siis

proffia kai (?). Erityisesti samanhenkisiä ihmisiä odotan. Joo, jännittää myös kokonaan uuteen

kaupunkiin muuttaminen ja melkein tyhjiltä aloittaminen. - -

Joten nyt, Aino, nauti. Tiiän, ettei sitä tarvii sulle erikseen sanoa ja tekisit sen muutenkin, mutta

sanon sen silti. Oot odottanu tätä niin kauan ja nyt se on vihdoinkin täällä. Tee sun vuosista sun

näköiset. Käy kerhoissa, lopeta kerhoissa käyminen jos se on **skaa ja mene toiseen kerhoon.

Mee juhliin vaikka ei huvittais ja jos siellä on tylsää niin lähde kotiin. Älä jahtaa vitosia, ketään ei

kiinnosta. Kolmoset riittää. Perfektionismi on nyt nähty, se on kiusannut sua enemmän kuin tarpeeksi.

On aika sanoa sille kiitos opiskelupaikasta, kiitos palveluksesta, sopimus on tullut päätökseen. Raha

on vaan rahaa, nuoruutta ei voi korvata mitenkään. Kysy vaikka mummulta. 

Jos tulee koti-ikävä, niin kuuntele Idaa ja Kallea, Juha Tapiota, KUUMAA:ta, Charlie Puthia,

Lätkäjätkä-Villeä tai Huudeja. Syö sokeroitua jugurttia kaurahiutaleilla, omenahillolla ja strösselillä.

Lue Pottereita tai Rupi Kauria. Tee vanha matikan yo-koe. Selaa weheartitiä. Katso Nikoa ja Santtua

tai Lovesickiä. Soita jollekin kotiin. Soita To Zanarkand. Jos kaikkien näiden jälkeen ei helpota, niin

sitten varmaan vain itket. Ei sitäkään jaksa loputtomiin. 

Tärkeintä nyt on muistuttaa siitä, että varmista, että oot sellanen kun haluat olla. Tarkotan ystävällinen,

hauska, lähestyttävä, sopivan nöyrä, huolehtivainen mutta päättäväinen ja itsevarma. Sellainen sä

oikeasti oletkin. Luultavasti sulla ei ole tänään illalla vielä snäppiryhmää, jossa on sun uusi 10 hengen

kaveriporukka, joiden kanssa vietät juhannusta 25 vuoden päästä,

mutta voi olla että oot jo kertonut yhdelle niistä, että sun lempieläin on yksisarvinen. Ihmiset kyllä

haluaa olla kavereita sun kanssa. Todennäkösesti susta tuntuu illallakin siltä, mutta jos jostain

syystä ei tunnu, niin muista muistuttaa itseäsi siitä. Tästä tulee hyvä syksy, hyvä vuosi ja ikuisia

muistoja. Jos olin pupupöksy enkä aloittanut jo blogia, niin pliis, harkitse tarkkaan sellaisen

aloittamista vielä. Ei ole liian myöhäistä.

Kova työ palkitaan ja nyt on palkinnon aika. Olet ansainnut sen, joten ole hyvä ja nauti. - -"

Näillä eväillä siis kohti orientaatioviikkoa. Odotukset ovat korkealla, mutta en epäile hetkeäkään että niitä alitettaisiin vähänkään.

- Aiska

Kuka mä oon?

Moi, kiva että löysit itsesi tänne - tervetuloa! Mä olen Aiska eli aivot ja ajatukset täältä toiselta puolelta blogia. Olen 20-vuotias hiljalleen hervantalaistuva tuleva bioteekkari. En ole vielä ihan varma, milloin Tampereella itseään saa alkaa kutsumaan fuksiksi, mutta sen verran olen oppinut, että teekkari minusta tulee vasta ensi vapun teekkarikasteessa. Blogin nimi on siis toistaiseksi jokseenkin valheellinen, mutta olen luottavainen sen suhteen, että yhdeksän kuukauden päästä olen ihan oikeasti teekkari.

Mistä tulen?

Muutin heinäkuun lopussa Tampereelle, mutta sitä edeltävät 20 vuotta olen asunut Vantaalla. Hetki sille. (Jos Kalevauva.fi:n Vantaa-kappale on sinulle vielä vieras, nyt on korkea aika mennä kuuntelemaan se.) Kotikaupungistani huolimatta olen kai kasvanut ihan tasapainoiseksi nuoreksi naiseksi, joka vielä rakentaa käsitystä unelmistaan. Kävin peruskoulun musiikkiluokalla ja sieltä siirryin Mäkelänrinteen urheilulukioon. Pelasin yläkoulu- ja lukioajat tavoitteellisesti lentopalloa, mutta nykyään pelailen vain silloin tällöin, milloin missäkin. Kenties löydän itseni teekkarien lentopallojoukkueesta, sellainenkin täällä kuulemma on. Valmistuin Märskystä jouluna 2022 eli vietin lukiossa 3,5 vuotta.

Miksi biolääketieteen tekniikka?

Tarinan lyhyehkö versio: lukion ykkösellä ja kakkosella olin täysin vakuuttunut siitä, että haluan lääkäriksi. Kolmosella olin edelleen päättäväisesti menossa lääkikseen, mutta en halunnut lääkäriksi, vaan tehdä muita hommia kuitenkin samalla koulutuksella. Merkittävin tähän johtanut tekijä oli todennäköisesti biologian viides kurssi, joka käsittelee erityisesti bioteknologiaa. Asiat johtivat toisiin ja löysin biolääketieteen koulutusohjelman ja ihastuin siihen. Biolääkiksessä en kuluttaisi turhaan aikaa siihen, miten olla lääkäri, kun sellaiseksi en haluaisi kuitenkaan, vaan saisin opiskella vain ne lääkiksen kurssit, jotka minua kiinnostavat ja lisäksi muita solutason juttuja. 

Kolmosen jälkeisenä eli 2022 kesänä kuitenkin eräs hervantalainen bioteekkariystäväni sai minut vakuutetuksi siitä, että teekkarielämä on tehty minua varten ja Hervannassa on tarjolla täydellinen koulutusohjelma. Tiesin olevani hyvä matikassa ja fysiikassa, vaikka ne eivät ykköslemppariaiheitani olekaan, joten ajattelin, että olisi syytä käyttää hyväksi omia vahvuuksiaan. Siksi päädyin biolääkiksen sijaan valitsemaan sen teknillisen sisaren eli biolääketieteen tekniikan.

Entäs koulukirjojen ulkopuolella?

Opiskelumaailman ulkopuolella kulutan paljon musiikkia: kuuntelen, laulan, soitan ja käyn keikoilla. Pidän ruoanlaitosta, vietän aikaa kavereiden kanssa milloin missä, katson sarjoja ja luen kirjoja. Yritin alkuvuodesta aloittaa virkkausharrastusta, mutta toistaiseksi olen onnistunut tuottamaan vain noin 15 identtistä tiskirättiä, koska en ole viitsinyt opetella mitään toistakaan työtä. Ilmoittelen, mikäli asiaan tulee muutosta, mutta älkää pidättäkö hengitystänne. Yhdeksi harrastukseksi voisin nimetä mietelauseilun (termi keksitty itse, saa käyttää). Toisin sanoen puhelimessani on loputon määrä screenshotteja erilaisista elämänviisauksista ja tsemppilauseista, joihin olen törmännyt ympäri internettiä. Niistä parhaita olen koonnut taustakuviin sekä tulostanut ja kirjoittanut ympäri kotini seiniä. 

Eipä mulla muuta tähän hätään, kiitän ajastasi ja toivon, että jäät lukijaksi, mikäli sinua kiinnostaa, miltä biolääketieteen tekniikan fuksivuosi Tampereen yliopistossa näyttää mun silmin :)

- Aiska

Aloittaisitko vaikkapa tästä: Tervetuliaisteksti

Moi? Huhuu? Tervetuloa? En tiedä miten uuden blogin ensimmäinen teksti kuuluisi aloittaa, mutta kai se ainakin näin toimii. Olen blogannut viimeksi reilu 10 vuotta sitten ja vihdoinkin pääsen aloittamaan uudelleen. Mistä on kyse?

Muutin hetki sitten Tampereelle Hervantaan, sillä parin päivän päästä aloitan biolääketieteen tekniikan DI-opinnot täällä. Näistä opinnoista tämä blogi kertoo. Kirjoitan ensisijaisesti itseäni varten, jotta voin sitten joskus vanhana ja viisaana muistella elämäni parhaita vuosia. Tai ainakin mulle on sanottu, että opiskeluvuodet ovat ihmisen parasta aikaa. Ottakaa mun kanssa selvää!

Miksi tämä blogi? Kuten sanottu, ensisijaisesti siksi että voin vuosikymmenten päästä edelleen palata muistoihin. Toiseksi rakastan kirjoittamista ja lukion äidinkielen yo-kirjoitusten ollessa jo takanapäin, eikä tekniikan opinnoissakaan ymmärtääkseni juuri tutkimusraportteja luovempaa tekstiä pääse kirjoittamaan, haluan luoda itselleni mahdollisuuden kirjoittaa. Mielenkiinnolla otan myös selvää, onko teekkarielämästä kertovalle blogille kysyntää. Lääkisblogeja on pilvin pimein, psykaa ja oikista löytyy monikossa, mutta yhtäkään aktiivista teekkariblogia tai -studygrammia en ole löytänyt, vaikka olisin kovasti sellaista kaivannut odotellessa omien opintojeni alkamista.

Kuka mä oon? Tästä tullee pian ihan oma julkaisunsa, mutta pohjustan kuitenkin jo lyhyesti. Olen viime jouluna helsinkiläisestä urheilulukiosta valmistunut 20-vuotias vantaalainen, joka uskoo tamperelaistuvansa tulevina vuosina. Harrastan lentopalloa sekä musiikkia ja olen epäterveellisesti riippuvainen kaikenmaailman mietelauseista. Näistä kaikista varmasti lisää myöhemmin.

Ei siis kovinkaan paljon hajua, mitä tuleman pitää. Suunnitelmani on tehdä kerran kuussa kooste niin opinto- kuin opiskelijatapahtumajutuista sekä lisäksi muita ylimääräisiä tekstejä silloin, kun huvittaa ja on jotain sanottavaa. Kiitän ajastasi ja jos kiinnostaa tietää, miltä biolääketieteen tekniikan opiskelijan fuksivuosi Tampereen yliopistossa (ennen Tampereen korkeakoulujen yhdistymistä TTY) näyttää, liitythän lukijaksi!

- Aiska